Lenkillä tuli pohdittua jos jonkinlaista asiaa..

Ohjaajan pienetkin mokaukset voivat heijastua koirassa valitettavan usein pahastikkin. Koira voi menettää kiinnostuksensa jotain tiettyä liikettä kohtaan, jos ohjaaja harjoittelee koiransa kanssa kyseistä liikettä ollessaan väärässä mielentilassa. Koira lukee ohjaajaa, ja vaistoaa pienenkin hermostumisen. Siksi ei ikinä kannata treenata, jos ohjaajan aivotoiminta ei vaan toimi oikealla tavalla.. Iloinen ja positiivinen mieli tarttuu koiraankin. Tätä ei vaan voi liikaa kerrata.

Havaitsin erään tärkeähkön yksityiskohdan agilitytreeneissämme. Palkkaaminen. Palkkasin aivan liian vähän, ja käytin namia vain lähinnä koiran avustamiseen ja ohjaamiseen. Minun on opeteltava hyväksymään se totuus, että Inkalla ei ole vielä riittävää motivaatiota suorittaa esteitä ilman palkkaa. Näin ollen se keksii itselleen huomattavasti mielekkäämpää tekemistä. Esimerkiksi en edes palkannut siitä, kun Inka suoritti radasta meille ongelmia tuottaneen kohdan (se putken vaikea leikkaus) tai saati sitten renkaasta, joka ei todellakaan ole mikään helppo este. Namit on yleensä tarkoitettu koiralle syötäväksi - ei ihmiselle kanneltavaksi.. ;)

No jippii, nyt ne kaikki jutut mitä mun piti kirjottaa, unohtuivat! :'< No jos muistuu, niin sitten lisäilen..